Kehonhuolto – neuraalikudoksen mobilisointi

Hermosto poikkeaa kudostyypiltään lihaksista

Hermosto ja lihakset ovat yhteydessä toisiinsa sidekudosjatkumolla. Sidekudos suojaa yksittäisiä hermosäikeitä, hermokimppuja ja perifeeristä hermoja. Perifeerisista hermoista noin 50 prosenttia on sidekudosta.

Hermokudos on tiheästi verisuonitettua, sillä ne taritsevat runsaasti happea suhteessa niiden massaan. Hermon verenkierto voi häiriintyä kompression tai venytyksen seurauksena, eikä hermokudos siedä suurta venyttämistä

Kipu on yleinen hermostoperäinen oire, mutta hermoston toiminnan häiriöt voivat olla myös kivuttomia. Lihasheikkous, halvaantuminen, kihelmöinti, lämmöntunto, pahoinvointi ja tunnottomuus voivat olla hermostoperäisiä oireita.

Neuraalikudoksen toiminnan mahdolliset häiriöt voidaan havaita erilaisilla neurodynaamisilla testeillä. Häiriötiloja voidaan hoitaa neuraalikudoksen mobilisaatiotekniikoilla, jotka perustuvat neurodynamiikkaan, joka on hermoston mekaniikkaa ja fysiologiaa. Neuraalikudoksen mobilisoinnilla vaikutetaan mekaanisesti verisuonistoon, hermoviestien kulkuun, hermokudokseen sekä ympäröiviin kudoksiin. Sillä voidaan vähentää  turvotusta ja demyelinaatiota, palauttaa normaali toiminta kudosten välille trauman jälkeen, uusia hermosäikeitä, pidentää hermoa, lisätä verenkiertoa hermoon, taloudellistaa hermoston toimintaa sekä vähentää riskiä tulehduksen jälkeiseen arpikudoksen syntymiseen.

Hermon pitäisi pystyä mukautumaan kaikkiin nivelten sallimiin liikkeisiin.

Hermokudokseen kohdistuvien harjoitteiden tavoitteena on mahdollistaa hermon vapaa liike tuki- ja liikuntaelimistön liikkeitä mukaillen. On myös hyvä tiedostaa, että kaikki kehon liike mobilisoi myös hermokudosta. Esimerkiksi lihasta venyttäessä hermo sekä liukuu että venyy. Neuraalikudoksen mobilisoinnissa tulisi ymmärtää keho kokonaisuutena: nivelten, lihasten ja faskian yhteys hermostoon. Neuraalikudokseen voidaan vaikuttaa joko ympäröivien kudosten kautta tai kohdistamalla käsittely suoraan hermoon.

Neuraalikudoksen mobilisointi

Neuraalikudoksen mobilisointiin käytettyjä tekniikoita ovat liu’utus ja venytys. Liu’utuksessa neuraalikudoksen liike tapahtuu joko pitkittäis- tai poikittaissuunnassa suhteessa viereisiin kudoksiin. Neuraalikudoksen liukuminen on välttämätöntä hermon toiminnalle. Neuraalikudosta voidaan mobilisoida liu’utus -tekniikalla joko yhdestä tai molemmista päistä hermoa. Liike on myös  mahdollista kohdistaa tarkasti tiettyyn osaan hermoa.

Liu’utus -tekniikka lisää laskimoverenkiertoa ja nostaa kudoksen happipitoisuutta. Sitä suositellaan käytettäväksi ongelmissa, joissa kipu on pääosassa.

Neuraalikudoksen mobilisoinnin annostelu on yksilöllistä ja etenkin hermo-oireiden kanssa kannattaa olla varovainen. Turvallisin vaihtoehto on tehdä liu’utus -tekniikoita. Hoito toteutetaan kudoksen ärsyyntyvyys huomioiden. Se on korkea silloin, kun pieni liike aiheuttaa kovan kivun tai vähäinenkin liike aiheuttaa kivun pitkäksi aikaa. Mobilisoinnin ei tulisi aiheuttaa kipua harjoitteen aikana eikä sen jälkeen, mutta voimakkaiden toistojen seurauksena saattaa esiintyä venytyksen, kireyden sekä raskaan olon tunnetta. Oireiden tulisi mennä ohi nopeasti. Harjoitteiden paras vaikutus tuntuu vasta vuorokauden kuluessa.

Yleensä harjoitteita ei tehdä kovin paljoa, esimerkiksi 1 -20 mobilisaation toistoa on usein riittävästi. Harjoitteissa on vaarana, että oireet pahenevat. Harjoitteet on hyvä aloittaa mielummin varovasti ja annostellen liian vähän kuin liikaa.

Liu’utus soveltuu kotiharjoitteeksi, kun asiakas haluaa ehkäistä tai vähentää provosoitunutta kipua. Aluksi tekniikkaa tulee testata useita kertoja ja kun liu’utuksesta saadaan hyödyllinen vaste, voidaan sitä toistaa useita kertoja, jopa 5×30 toistoa pitäen välissä taukoa 10 sekunnista tai jopa useisiin minuutteihin.

Alla esimerkki femoraalihermon liu’utus tekniikasta.

 

Hermosto-oireiden aikana harjoitteiden kanssa on syytä olla varovainen. Yksilöllisempää ohjausta kehonhuoltoon saat varaamalla ajan osteopatiaan tai fysioterapiaan.