Kipu – kivun hoitaminen
Kipu on määritelty epämiellyttäväksi sensoriseksi tai emotionaaliseksi kokemukseksi, jota voidaan kuvata kudosvaurion käsittein. Kipu ei ole itsenäinen järjestelmä. Kipu on osa neurologista palautejärjestelmää, joka kertoo kehon haitallisista muutoksista.
Kipu on tärkeä nähdä selviämisstrategiana ja positiivisena suojausmekanismina. Se on moniulotteinen tapahtuma, joka suojaa kudosvauriolta sekä ehkäisee vaurioituneita kudoksia lisävaurioilta. Ihminen, joka ei tunne kipua kuolisi nopeasti vammoihin.
Kivun kokemiseen vaikuttavat yksilön käyttäytymismallit. Aikaisemmat kipukokemukset sekä sosiaaliset, kulttuuriset ja tunnetekijät vaikuttavat myös yksilön tapaan kokea ja käsitellä kipua.
Kivusta voi tulla myös negatiivinen voima. Keholla on pitkäaikainen muistijärjestelmä ja kipuihin johtaneet tapahtumat voivat muodostaa aivoihin muistijäljen, jolla on vaikutusta käyttäytymiseen. Vamma voi parantua, mutta suojausstrategia voi jäädä ”päälle”. Aiemmin hyvästä suojamekanismista voi kehittyä rajoittava tekijä, joka johtaa kipualueen välttäytymiskäyttäytymiseen. Yhä suppeampien toimintojen käyttäminen voi johtaa haitalliseen kierteeseen.
”Jos kivulle ei kolmessa kuukaudessa tehdä mitään, sen kroonistuminen on todellinen uhka”, sanoo kipulääketieteen professori Eija Kalso haastattelussaan Helsingin sanomissa.
Suuri osa suomalaisista on jossain vaiheessa elämäänsä kokenut, mille tuntuu, kun kipu on osana arkea. Suomalaisista 14% kärsii päivittäisistä kroonisista kivuista. Suurin osa näistä johtuvat tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista.
Vuonna 2013 tule-sairaudet aiheuttivat 4,9 miljoonan euron kustannukset pelkästään sairauspäivärahan muodossa, todelliset kustannukset ovat moninkertaiset. Asiakkaan kipu on aina todellista, riippumatta sen syystä.
Kivun luokittelu
Kipua voidaan luokitella sen keston ja mekanismin mukaan. Akuutilla kivulla tarkoitetaan alle kuukauden kestänyttä kipua. 1-3 kuukautta kestänyttä kipua kutsutaan subakuutiksi. Krooninen kipu on pitkäkestoista, yli kolme kuukautta kestänyttä kipua. Kroonisessa kipuoireyhtymässä on kyse sitkeästä, vaikeasta kivusta, joka ei selity täysin fysiologisin prosessein tai fyysisin häiriöin.
Kudosvauriokivussa on kyse kipureseptoreiden aktivoitumisesta joko kudosvaurion tai sen uhan yhteydessä. Tällaista kipua kutsutaan nosiseptiiviseksi kivuksi. Esimerkiksi tulehdustilassa tai kudoksen hapenpuutteessa aistittava kipu on tämäntyyppistä.
Hermojärjestelmän vauriosta tai sairaudesta johtuvaa kipua kutsutaan neuropaattiseksi. Kipua välittävä järjestelmä on tällöin herkistynyt välittämään kipuaistimuksia. Kipu esiintyy vaurioituneen hermon hermotusalueella ja siihen voi liittyä epänormaaleja tuntomuutoksia.
Sisäelinperäiset, viskeraaliset kivut voivat olla vaikeasti paikannettavia ja niihin saattaa liittyä heijastekipua.
Kivun hoitaminen
Asiakkaan hyvä hoito perustuu toimivaan hoitosuhteeseen. Kipua on monenlaista, joten hoidon on oltava tilanteeseen sopivaa.
Vastaanotolla työskentelyn lähtökohtana on asiakkaan kokemus kivusta. Kivun keston, tyypin ja sijainnin kuvaukseen voidaan käyttää apuna kipupiirrosta. Kivun voimakuutta voidaan arvioida esimerkiksi kipujanalla tai numeerisesti. Kivun luonteen ymmärtämiseksi on tärkeä selvittää myös muut kipuun liittyvät oireet, esimerkiksi sensoriset ja motoriset muutokset sekä selvittää kivun synnyn, kokemuksen ja hoidon kannalta merkityksellisiä tekijöitä, kuten muut sairaudet, lääkitykset, toimintakyky, elämäntilanne, elämäntavat ja käytössä olevat voimavarat.
Kroonisen kivun hoidossa jatkuvan hoitosuhteen merkitys korostuu. Lääkkeettömät hoidot ovat aina ensisijaisena, joten niitä tulisi käyttää mahdollisuuksien mukaan. Hoidon tavoitteena ovat kivun lievittyminen sekä elämänlaadun ja toimintakyvyn parantaminen. Jotta näihin tavoitteisiin päästäisiin, tarvitaan oireen mukaisen hoidon lisäksi asiakkaan aktiivisuutta, mikä tarkoittaa liikuntaa ja liikeharjoittelua.
Manuaalisten terapioiden pyrkimyksenä on tarjota asiakkaalle työvälineitä ja selviytymiskeinoja kivunhallintaan, jolloin kivun rooli elämässä pienenee. Tavoitteena on kivun kokemuksen väheneminen ja kivun kroonistumisen ennaltaehkäisy. Manuaaliset terapiat voivat tuoda uuden näkökulman asiakkaan kipuun vaikuttavista tekijöistä sekä auttaa asiakasta ymmärtämään paremmin kipuaan. Hoito on aina henkilökohtaista ja asiakaslähtöistä. Hoitotekniikoilla vaikutetaan kehon paranemisprosesseihin ja adaptaatiomekanismeihin.
Kivun tuntemiseen vaikuttavat reseptorit voivat muuttua kroonisella kipupotilaalla, milloin tavalliset sensoriset ärsykkeet, kuten lämpö, kosketus tai liike, voivat muuttua kivuliaaksi. Kroonisesta alaselkäkivusta kärsivillä potilailla on havaittu neurologisia muutoksia kivun kokemisen aikana aivokuoren magneettikuvauksissa. Kyseisillä potilailla kipualue on siirtynyt paikkaan, jossa kivun kokemisen ei pitäisi normaalisti näkyä.
Manuaaliterapeuteilla on haaste löytää edellä mainittuun kierteeseen joutuneelle selviytymis - ja auttamistapoja. Välttämismekanismi pitäisi saada kytkettyä pois päältä tekemättä sitä kivun suojausmekanismien kustannuksella. Kivun helpottaminen pitäisi tapahtua tapojen ja toimintojen muuttamisen kautta. Potilaan tulisi välttää heikkojen kudosten ylirasittamista. Akuutista vaivasta kärsivällä tulisi antaa neuvoja, kuinka vähentää vaiva-alueen kuormitusta päivittäisissä askareissa. Kroonisista kivuista kärsiviä potilaita tulisi rohkaista haastamaan heidän fyysisiä rajoituksia sekä pelkojaan.
Kivun lievittyminen manuaaliterapiassa
Manuaalinen terapia auttaa usein kivun kokemiseen ja kipu voi helpottua hyvin erilaisia hoitotekniikoita käyttämällä, kuten syväkudoshieronnalla, ihoon kohdistuvalla käsittelyllä, mobilisaatiolla tai lihasten jännitys-rentoutustekniikoilla. Manuaaliterapiassa tapahtuvasta kivun vähenemisestä osa vaikutuksesta tapahtuu neurologisten tekijöiden kautta. Tämän takia kivun neurologisten tekijöiden ymmärtäminen auttaa koko hoitoprosessin onnistumisessa.
Hermosto voi oppia kipua. Kipuärsytys voi vaikuttaa tuntien tai jopa päivienkin jälkeen tapahtuneesta nostamalla kipuratojen aktiivisuuden herkkyyttä, mikä voi johtaa kipu tuntemusten liiallisena ilmenemiseen. Hermosto voi siis oppia kipua pitkäaikaisen kivun tai vamman seurauksena.
Kyseisissä tilanteissa manuaaliterapia ja harjoitusterapia eivät saisi tuottaa kipua, koska tilanne voi pahentua. Manuaalisen hoidon pitäisi olla enemmänkin positiivinen ja mukava kokemus potilaalle
Manuaalisen hoidon vaikutukset tulevat sensoristen ja psykologisten vaikutusmekanismien kautta. Manuaalinen hoito antaa keholle uutta sensorista ärsykettä ja on mahdollista, että tämä voi vähentää kivun kokemista, koska toinen sensorinen viesti vaimentaa toisen tuntemista eli aivot jättää osan ärsykkeistä huomioimatta. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä kivun porttikontrolliteoria. Ilmiö on pääosin automaattinen ja sitä esiintyy autonomisella, mutta myös kognitiivisella tasolla. Ilmiöön tapahtumiseen vaikuttavat ihotunto, värinätunto ja selkäytimen laskevat radat (inhiboivat). Manuaalisesti on mahdollista, että nosiseptorien ja proprioseptoreiden sensoristen viestien havainnoiminen kilpailevat keskenään ”tunnnetuksi” tulemisesta.
Ilmiö antaa ymmärtää, että manuaaliterapialla voisi olla vaikutusta kivun sensitisaation vähentämisessä. Arkielämän kyseisen ilmiön voi nähdä kivuliaan alueen hankaamisen kipua vähentävässä vaikutuksessa. Toisena esimerkkinä varpaan lyöminen huonekaluun voi aiheuttaa pomppimista ympäri huonetta sekä kivun vokalisoitumista, prkle.
Hoitoa, kilpailevaa ärsykettä tulisi antaa aina vamma/kipualueen läheisyydestä, koska on tehokkainta kun kilpailevaa ärsykettä annetaan oirealueen läheisyydestä. Kyseisen hoidon pitäisi tapahtua kivuttomasti.
Manuaalisessa hoidossa eri rakenteita tulisi hoitaa eri tavoin:
Lihas- tai jänne kipu:
lihaksen hieronta, rytminen lyhentäminen ja nivelen atrikulaation avulla pidentäminen, rytminen tahdonalainen lihassupistus
Nivelkipu:
rytminen, oskilloiva nivelen mobilisointi.
Ligamenttikipu:
rytminen pidentäminen ja nivelen lyhentäminen.
Kipu tulee elämään usein kutsumatta ja kroonistuessaan muuttaa monia asioita. Kipu vaikuttaa toimintakykyyn ja heijastuu työntekoon, harrastuksiin ja sosiaaliseen elämään. Kipu voi jäytää psyykettä ja muuttaa esimerkiksi tunteiden käsittelyä. Ihminen roolittaa kivun ja antaa sille merkityksen. Kipu voi olla vihollinen, paholainen, sen voi ymmärtää henkisenä kasvuna ja/tai ottaa osaksi elämää. Roolin "antoon" voi vaikuttaa muistiin rekisteröityneet lapsuudessa koetut kivut.
Sanonta kuuluu, että liike on lääke.
Kivun hoidossa asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen.
Sopiva liikehoito riippuu kipumekanismista, kivun kestosta, laadusta sekä kipuun liittyvistä taustatekijöistä. Tarkalla kliinisellä tutkimisella saadaan lisätietoa siitä, miten ja millaisena kipu ilmenee liikkeen aikana, mitkä tekijät voivat olla kivun syynä sekä millaisella liikkeellä kipua lähdetään hoitamaan. Toisinaan taas oikein suunniteltu lepo voi olla juuri oikea hoitomuoto.
Suhteellinen lepo on tehokas hoitomuoto kudosvauriosta johtuvassa akuutissa nosiseptisessä kivussa. Vaurioituneelle kudokselle on syytä antaa paranemisrauha. Paranemisen aikana liikkeen avulla on syytä huolehtia terveiden nivelten liikkuvuuden ja toimintakyvyn ylläpitämisestä. Oikeassa vaiheessa ja sopivalla tavalla käynnistetty harjoittelu edistää kudosvaurion paranemista ja toiminta-, työ-, tai suorituskyky palautuu nopeammin. Erilaisissa tuki- ja liikuntaelimistön ylikuormitustiloissa harjoittelua on myös aiheellista keventää tai soveltaa. Täyttä vuodelepoa ei kuitenkaan suositella hoidoksi tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin.
Kivun syy ei välttämättä löydy kipualueelta. Entä jos kipu ilmenee toistuvasti tietyssä liikkeessä, asennossa tai esimerkiksi kävely tai juoksulenkin jälkeen? Liikekontrollihäiriössä syy voi olla tietyn liikemallin biomekaanisessa ketjussa. Kontrollihäiriö aiheuttaa paikallista kudosärsytystä ja toistuvaa liikkeessä tai sen jälkeen ilmenevää kipua. Tutkimalla asiakkaan liikehallintaa spesifien testien avulla terapeutti ohjelmoi sopivat harjoitteet tilanteen korjaamiseksi. Harjoitteissa edetään asteittain ja määrätietoisesti kohti asiakkaan omaa lopullista tavoitetta. Asiakkaan oma aktiivisuus sekä kärsivällinen suunnitelman mukainen harjoittelu ovat edellytys harjoitusterapian onnistumiselle.
Terapeuttinen harjoittelu on keskeinen hoitomuoto myös kroonisen kivun hoidossa. Kroonisen kivun hoito vaatii usein moniammatillista yhteistyötä. Soveltuvat hoitomuodot määritellään yksilöllisesti ja ne voivat koostua esimerkiksi manuaalisen terapian sekä sovelletun liikerajoittelun yhdistämisestä. Hoidon aikana asiakas oppii ymmärtämään omaa kipuaan sekä menetelmiä, joilla sitä voidaan hoitaa.
Liikeharjoittelun suunnittelussa ei voida käyttää yhtä ja ainoaa kaavaa, vaan tilanteen mukaan tavoitteena voi olla rentoutus, vahvistaminen, uskaltaminen, hallitseminen, tiedostaminen ja toisinaan vain hengittäminen. Hoito etenee pienin askelin ja vaatii asiakkaalta kärsivällisyyttä ja luottamusta terapeuttiin ja hoitotiimiin.
Psyykkiset tekijät
Syy-yhteyksiä selvittelevissä tutkimuksissa on todettu, että psyykkinen rasittuneisuus, ahdistuneisuus ja masennus ovat usein seuraus kivusta ja niillä on taipumus helpottua, kun kipuongelma saadaan hoidettua. Pitkittynyt kipu voi aiheuttaa unettomuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta. Nämä taas puolestaan voimistavat kipukokemusta muuttamalla aivojen kivunsäätelyä.
Tilanne voi olla myös niin, että kipu johtuu psyykkeestä. Virheellinen tieto, katastrofitulkinnat ja masennus voivat haitata kivunsäätelyä aiheuttaen herkistymistilan, jolloin kipu saa liian ison roolin keskushermostossa. Masentuneilla henkilöillä on siis madaltunut kyky säädellä kipua ja kipukokemusta tarkoituksenmukaisesti.
On selvää, että krooninen kipu kuluttaa voimavaroja, mutta se myös antaa mahdollisuuden tutustua omaan itseensä, tunteisiin ja tapoihin reagoida. Kipu omalla tavalla valmistaa henkisesti vahvemmaksi.
Tärkeätä on ennalta ehkäistä aivoissa tapahtumia muutoksia hyvällä hoidolla ja kivunhallinnalla. Pitkänkin kiputilan jälkeen muutokset voivat kuitenkin olla palautettavissa tehokkaan kivunhallinnan avulla. Fyysisen harjoittelun ohessa pitää aivoillekin tarjota mielekästä tekemistä. Madaltamalla vireystilaa, ymmärtämällä kipua ja kokemalla mielihyvää kivusta huolimatta. Näin toiminnan, ajattelun ja tuntemisen tasoilla vaikutetaan aivojen kivunsäätelyyn. Esimerkiksi osteopaattinen hoito on ennalta ehkäiseviä sekä palauttava tekijä. Hoidolla lisätään ihmisen kehotietoisuutta ja sitä että ihminen tunnistaisi tapansa toimia. Hoidolla aiheutetaan myös mielihyvää ja kuten edellä mainitsimme, mielihyvän on tutkimusten mukaan havaittu auttavan kroonisissa kiputiloissa. Mitä aiemmin kipu saadaan hoidettua sitä varmemmin vältytään edellä mainitulta itseään ruokkivalta kierteeltä.
Meidän ei tarvitse jäädä traditioiden, tapojen ja mielikuvien vangiksi. Ne voi vaihtaa, päivittää ja muuttaa sellaisiksi, että niiden kanssa on mielekästä elää.