Kyllä, kehossamme tapahtuu muutoksia iän myötä. Muutamia mainitakseni, ikävuosien 35-55v. välillä maksimaalinen hapenottokyky laskee noin 10 % verran (1), nopeusominaisuudet heikkenevät (2), nivelliikkuvuus vähenee (3) ja harjoittelusta palautumisen nopeus todennäköisesti hidastuu. Näitä muutoksia tapahtuu molemmilla sukupuolilla, eri ominaisuuksien suhteelliset muutokset vain hieman vaihtelevat.
Selittääkö ikä liikuntaan liittyviä rasitusvammoja?
Kysymys kuuluu, miten merkittäviä nämä rakenteelliset ja fysiologiset muutokset ovat ja selittääkö nimenomaan ikä liikuntaan liittyviä rasitusvammoja sekä kiputiloja keski-ikäisillä? Ed Whitlockin (74v, maraton 2:58:40), Kristin Armstrongin (43v, olympiakultaa pyöräilyssä 2016) ja Jo Paveyn (40v, EM-kultaa 10 000m juoksussa) kaltaiset urheilijat antavat jonkinlaista perspektiiviä asiaan. Tällaiset suoritukset eivät olisi mahdollisia, jos rakenteet automaattisesti hapertuisivat kivuliaiksi iän myötä. Tietenkin perintötekijät näyttelevät asiassa merkittävää roolia ja toisaalta matkan varrelle sattuneet sairaudet tai tapaturmat voivat todella vaikuttaa kehon rakenteeseen. Mutta… herää kysymys, pistämmekö liian herkästi kehon toiminnallisista syistä johtuvat ongelmat iän piikkiin?
Ehkä selkeimmin tämä ongelmatiikka näkyy entisten kilpaurheilijoiden kohdalla. Nuorempana on urheiltu paljon ja kovalla teholla. Urheilu-uraa seuraa työ- ja perhe-elämä ja saattaa olla, että liikunnan harrastaminen vähenee merkittävästi tai loppuu kokonaan vuosien ajaksi. Kun työssä asiat tasaantuvat ja lapset alkavat itsenäistyä tulee oman kuntoilun lisääminen usein mieleen. Ja kun vuosien jälkeen astut pelikentälle, niin tahtovat vaistot viedä kroppaa kuin olisit kaksikymppinen. Tulee rasitusvamma ja toteat, että ikä on tehnyt tehtävänsä. Tässä tilanteessa on todennäköisempää, että liikkumattomuus on tehnyt tehtävänsä - ei siis kannata tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä.
Voi olla hankalaa ymmärtää miksi kuntoilu pitää aloittaa esimerkiksi liikkuvuusharjoittelusta, kehohallintaharjoitteista tai kävelyhölkkäilystä, kun aiemmin on vedetty kolme treeniä päivässä. Näin se vain menee kehon toiminnan kohdalla iästä riippumatta – pitää lähteä liikkeelle siitä missä ollaan, ei siitä missä ollaan oltu. Itse asiassa järkevän harjoittelun kautta saatat huomata, että kunto nousee tasaisen varmasti ja nämä paljon parjatut keski-ikäiset rakenteet alkavat tottua harjoitteluun ja jopa nauttivat siitä. Esimerkiksi ikään liittyvien nivelliikkuvuuden muutosten kohdalla nähdään selkeitä yksilöllisiä eroja – tutkijat arvioivatkin, että todennäköisesti merkittävä osa jäykistymisestä liittyy nivelen liikeradan käyttämättömyyteen eikä ikään (3). Kunnon kohotessa parhaassa tapauksessa joudumme toteamaan, että ”en olisi ikinä uskonut, että pystyn vielä harrastamaan lajia X” tai jopa ”tuntuu, että olen paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä”.
Kehon rakenteelliset muutokset eivät korreloi kivun kanssa
Tähän soppaan voidaan lisätä vielä se tutkimusfakta, että monet kuvantamalla todetut kehon rakennemuutokset eivät yksinkertaisesti korreloi kipuun. Näin ollaan voitu todeta jo esimerkiksi selkärangan madaltumien (4) sekä tiettyjen olkapää- (5) ja polvilöydösten kohdalla (6). Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kipusi ei johdu todetusta rakennemuutoksesta, vaan sitä, että se ei välttämättä johdu siitä.
Jos hieman kuitenkin painetaan jarrua ja todetaan vielä, että tilanteet ovat tosiaan yksilöllisiä ja asiat eivät aina suju kuin tiedätte missä. Mutta kuntoilua ei kannata aloittaa heittämällä kirves kaivoon, vaan realistisella tilannekatsauksella ja järkevällä harjoitussuunnitelmalla.
Tässä projektissa autamme mielellämme. Kehitimme Kehokartoitus Sports -palvelun juurikin tällaisia tilanteita varten. Kartoituksessa fysioterapeutti arvioi mistä liikuntaan liittyvä vaivasi johtuu, sekä yleistä tuki- ja liikuntaelimistösi liikkuvuutta, ryhdin- ja liikkeenhallintaa ja lihastasapainoa. Palautteen lisäksi saat konkreettisia harjoitusohjeita sekä neuvoja siihen, miten harjoittelu kannattaisi rakentaa. Tutustu tarkemmin Kehokartoitus Sports.
Antoisia liikuntahetkiä!
Terv. Tuomas Paavola, fysioterapeutti
1. Jeremiah P, Christopher A, Dale C, Paul L, Daryl P. (2008) Physiological Characteristics of Masters-Level Cyclists. Journal of Strength and Conditioning Research, Vol 22 No. 5, 1434-1440.
2. Jörn Rittweger, Pietro Enrico di Prampero, Nicola Maffulli, Marco V Narici. Sprint and endurance power and ageing: an analysis of master athletic world records. Published 22 February 2009.DOI: 10.1098/rspb.2008.1319
3. Hugo Baptista de Oliveira Medeiros, Denise Sardinha Mendes Soares de Araújo, and Claudio Gil Soares de Araújo. Age-related mobility loss is joint-specific: an analysis from 6,000 Flexitest results. Age (Dordr). 2013 Dec; 35(6): 2399–2407.
4. Jensen MC, Brant-Zawadzki MN, Obuchowski N, Modic MT, Malkasian D, Ross JS N Engl J Med.Magnetic resonance imaging of the lumbar spine in people without back pain. 1994 Jul 14;331(2):69-73
5. Connor PM, Banks DM, Tyson AB, Coumas JS, D'Alessandro DF. Magnetic resonance imaging of the asymptomatic shoulder of overhead athletes: a 5-year follow-up study.Am J Sports Med. 2003 Sep-Oct;31(5):724-7.
6. Beattie KA, Boulos P, Pui M, O'Neill J, Inglis D, Webber CE, Adachi JD. Abnormalities identified in the knees of asymptomatic volunteers using peripheral magnetic resonance imaging.Osteoarthritis Cartilage. 2005 Mar;13(3):181-6.