Osteopatian filosofia tarkastelee ihmistä kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kivut ja jännitykset kehossa voivat kuluttaa voimavaroja ja vaikuttaa siihen, millaisena maailma näyttäytyy ja mitä resursseja ihmisellä on käytössään vaikkapa itsensä kehittämiseen. Myös pitkäkestoinen stressi ja muut elämän haasteet saattavat antaa kivuille ja sairaudelle suuremman vallan kuin helpommassa elämäntilanteessa.
Keho rekisteröi ulkoisen ja sisäisen maailman tapahtumia sen reaktiot pyrkivät ohjaamaan meitä kohti tarkoituksenmukaista toimintaa. Hoidon tarkoituksena on poistaa esteet tämän optimaaliselle toteutumiselle.
Osteopaattista hoitoa ohjaavat seuraavat periaatteet:
- Keho on kokonaisuus
- Kehon rakenne ja toiminta ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa
- Keholla on kyky säädellä itseään sekä luonnollinen pyrkimys puolustaa, korjata ja parantaa itsensä
Keho on kokonaisuus
Soluja, kudoksia, elimien sekä elinjärjestelmien tehtäviä kehon toiminnassa voidaan tarkastella omina kokonaisuuksinaan. Luusto tai lihakset esitetään anatomian kirjassa omina järjestelminään, kuitenkin lihaksisto sidoksissa luihin vahvoin kalvorakentein. Faskiaalinen jatkumo yhdistää kaikkia rakenteita toisiinsa sisäelimiä, verisuonia ja hermoja myöten. Veri ja lymfaneste kiertävät läpi koko kehon raviten ja puhdistaen. Hermosto kerää tietoa koko kehosta ohjaten sen toimintaa. Kehon tarkoituksenmukainen toiminta syntyy järjestelmien saumattoman yhteispelin tuloksena.
Myös ihmistä voidaan katsoa kehon, mielen ja hengen muodostamana kokonaisuutena. Keho saa aikaan ja toteuttaa. Mieli ohjaa fokusta, mihin huomiota ja voimaa suunnataan. Henki voi tarjoata yhteyden ja merkityksellisyyden kokemuksia ja sekä inspiraatiota. Jonkin osa-alueen voimavarat voivat kompensoida toisen osa-alueen vaikeuksia. Esimerkiksi kivussa mieli voi ohjata huomiota kivun läpi tai auttaa rentoutumaan. Myös jonkilainen merkityksen kokemus, vaikkapa kipu itsetuntemuksen opettajana, voi edistää selviytymistä ja elämänilon säilymistä.
Kehon rakenne ja toiminta ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa
Keho toimii anatomiset rakenteiden muodostamissa raameissa. Esimerkiksi nivelissä nivelpintojen muodot määrittävät niiden liikkeen mahdollisuudet. Olkanivelen pallomainen muoto mahdollistaa laajat liikkeet, kun taas tasomainen, vahvojen ligamenttien tukema SI -nivel joustaa välittäen liikettä rangan ja alaraajojen välillä. Erilaistuneet solut kykenevät tuottamaan erilaisia yhdisteitä, kuten haiman solut insuliinia, maksan solut sappea. Myös toiminta muovaa kehon rakenteita. Eri urheilulajit muokkaavat kehoa tiettyihin suuntiin ja altistavat myös erilaisille vaurioille.
Keholla on kyky säädellä itseään sekä luonnollinen pyrkimys puolustaa, korjata ja parantaa itsensä
Kehossa on säätelymekanisminsa pitämään esim. elimistön lämpötilan, verenpaineen, happamuuden tai ionitasapainon tietyissä puitteissa vaikka ulkoiset olosuhteet vaihtelisivatkin. Taudinaiheuttajien uhatessa elimistön puolustusjärjestelmät aktivoituvat pyrkien poistamaan taudinaiheuttajan. Kudosvaurio saa aikaan paranemista edeistävän tulehdusreaktion, haavat arpeutuvat. Vaikkapa olkapäävammassa muu keho suojaa vaurioitunutta aluetta pyrkien pitämään sen liikkumattomana ja toinen käsi päätyy hoitamaan molempien tehtävät. Hermosto aktivoituu eri tavoin, mikäli selviytymisstrategiana on joko liittoutuminen, taisteleminen tai pakeneminen, tai kuolleeksi heittäytyminen.
Periaate auttaa näkemään terveysongelmien syntyneen parhaana mahdollisen vastauksena vallitseviin oloihin. Joskus alunalkaen välttämättömät selviytymisstrategiat käyvät vanhanaikaisiksi ja epätarkoituksenmukaisiksi estäen kehon normaalia toimintaa. Osteopaattisen hoidon tavoitteena on palauttaa optimaalinen toiminta ja tukea kehon kykyä korjata itsensä.
